Valikko Sulje

Siikakankaan lentokenttä

Siikakankaan ilmailumuistomerkin paljastustilaisuus 23.5.2014

Ruoveden Siikakankaan lentokenttäalueella pidettiin helteisenä perjantaina muistomerkin paljastustilaisuus.


– Muistomerkki vielä paljastamatta
(WGS84: N 61.851150 E 24.204600)

Siikakankaan lentokenttä

Siikakankaan lähinnä varalaskupaikaksi suunniteltu lentokenttä otettiin käyttöön vuonna 1936. Kentällä on mielenkiintoinen historia, jonka aikana se on palvellut merkittävällä tavalla isänmaamme puolustamista niin aktiivisena lentotukikohtana kuin tärkeänä varasto- ja huoltoalueenakin. Nykypolville alue on varsin tuntematon, sillä varastoalueet aitoineen jäävät tavalliselle asukkaille varsin etäisiksi ja kätkevät monipuolisen historiansa aitojen sisäpuolelle.

Siikakankaan kenttä oli helppo rakentaa soiden ympäröimälle tasaiselle hiekkakankaalle. Hyvästä sijainnista johtuen keväisin kenttiä vaivannut kelirikko jäi lyhytaikaiseksi. Kenttäalue oli ympyrän muotoinen halkaisijaltaan tasan 1000 metriä. Hoitovastuu kuului Tampereella sijaitsevalle Ilmailuvarikolle ja sitä valvoi Kauhavan Ilmailukoulu. Sotaan asti kenttä toimi lähinnä varalaskupaikkana ja laskeutuminen sinne oli sallittu ainoastaan ilmavoimien koneille. 1930 lopulla Siikakangas oli ehdolla myös Valtion lentokonetehtaan sijoituspaikaksi. Talvisodan aikana tukikohta oli Lentorykmentti 4 pommikoneiden varakenttänä.

Talvisodan aikana perustettiin uusi hävittäjälentolaivue 22 kalustonaan tuliterät Brewsterit. Välirauhan aikana laivue nimettiin Hävittäjälentolaivue 32:ksi. Brewsterit luovutettiin pois ja tilalle saatiin Fokker D XXI -koneet. Hävittäjälentolaivue 32 siirtyi komentajansa, kapteeni Erkki Heinilän, johdolla ja 18 Fokker-koneen voimin Siikakankaalle toukokuussa 1940. Laivueen tehtävänä oli antaa jatkokoulutusta Ilmasotakoulusta tulleille peruskoulutuksen saaneille tuleville hävittäjälentäjille. Kentälle siirtyi myös Ilmatorjuntajoukkue 142 suojaamaan tukikohdasta toimivia joukkoja. Koulutus jatkui kesään 1941 saakka, jolloin laivue sotatilan lähestyessä siirtyi Hyvinkäälle. Ennen siirtymistä Fokkerit aseistettiin ja ne saivat uuden sotamaalauksen keltaisine itärintamatunnuksineen. Laivue koulutti kaikkiaan Siikakankaalla Kauhavalta tulleita lentäjän alkuja toistasataa eli melkoisen joukon hyviä ja kyvykkäitä taistelulentäjiä isänmaan käyttöön.

Kesäkuussa 1941 siirtyivät Siikakankaalle uuteen tukikohtaansa Lentorykmentti 4:n Lentolaivue 42 Luonetjärveltä ja Lentolaivue 44 Kemistä. Laivueet olivat varautuneet pitkään tukeutumisaikaan Siikakankaalla, mutta toisin kävi, sillä jo muutaman sotalennon ja muutaman viikon olon jälkeen Lentolaivue 42 siirtyi takaisin Luonetjärvelle ja Lentolaivue 44 uuteen tukikohtaansa Mikkeliin.

Sodan jatkuessa kenttää käytettiin edelleen varakenttänä ja esimerkiksi koelentueen koepudotusalueena. Viimeisinä sotavuosina lentokonetehdas oli kovin kuormittunut ja siksi sen Kuoreveden tehtaan toimintaa päätettiin hajauttaa perustamalla sille alaosasto VL2 Siikakankaalle. Alaosaston työntekijämäärä heinäkuussa 1944 oli 89 henkilöä. Sota-aikana alueella toimivat myös Lentoasevarikon varastoalue III ja Ilmailuvarikko 2.

Sodan jälkeen Siikakankaan lentokenttä on palvellut monella tavalla puolustusvoimia näihin päiviin saakka. Rauhan tultua oli alueella varastoituna 44 Lentosotakoulun lentokonetta. Vuosina 1947–1953  järjestettiin kentällä purje- ja liitolentokursseja. Puolustusministeriö kaavoitti aluetta varsinaiseksi sotilaslentotukikohdaksi 1960-luvulla ja olipa alue vaihtoehtona suunniteltaessa nykyistä Tampere-Pirkkala lentokenttää 1970-luvulla. Asevarikko 6 otti isännyyden alueella vuonna 1970. Kuljetusvälinevarikkoon alue liitettiin 1983 ja Panssarivarikon varikko-osastoksi 1993. Länsi-Suomen huoltorykmenttiin se liitettiin 2008. Millog Oy tuli alueelle toimintaan mukaan 2009.

Lentovarikon Kilta on pystyttänyt ilmailumuistomerkkejä useille paikkakunnille. Siikakankaalle pystytetty ja 23.5.2014 vihitty muistokivi on viimeinen niille paikkakunnille pystytetty muistomerkki, joissa Ilmailuvarikolla ja sen seuraajilla on ollut toimintaa.

Muistomerkin paljastus

Muistomerkin paljastuspäivänä lämpömittarin lukema nousi lähelle 30 astetta. Helteestä huolimatta paikalle oli kertynyt noin sata henkilöä. Tilaisuus alkoi juhlallisesti Partiolippukunta Tampereen Kotkien puhallinorkesterin soittamalla Parolan marssilla. Paljastuspuheen piti Ilmavoimien entinen komentaja kenraaliluutnantti Heikki Lyytinen kertoen aluksi Siikakankaan lentokentän historiasta ja toiminnasta alueella. Hän kiitti muistomerkkityöryhmää, Lentovarikon kiltaa ja kaikkia hanketta tukeneita arvokkaan muistomerkin saamisesta valtatie 66:n varteen aivan varastoalueen aidan viereen, jossa menneisyys ja nykypäivä kohtaavat.


– Paljastuspuheen piti Ilmavoimien entinen komentaja kenraaliluutnantti Heikki Lyytinen


– Muistomerkin pajastajat everstit Matti Antikainen ja Veikko Juurikas

Puheensa kenraali Lyytinen päätti seuraavasti ”pyydän kunniakkaita airueitamme, täällä Siikakankaalla sotaohjaajakoulutuksen saanutta insinöörieversti Veikko Juurikasta sekä entistä koelentueen päällikköä ja Karjalan Lennoston komentajaa eversti Matti Antikaista paljastamaan Siikakankaan muistomerkin kertomaan tämän päivän suomalaisille ja jälkipolville alueen merkittävästä roolista isänmaamme historiassa”. Samanaikaisesti suojahupun poiston kanssa Ilmavoimien Hornet suoritti ylilennon ohjaajana majuri Mikko Koli Ilmavoimien Koelentokeskuksesta.


– Sotilaspastori Kari Mannermaa siunaa muistomerkin


– Sotamarssi soi

Ylilennon jälkeen sotilaspastori Kari Mannermaa piti muistomerkin vihkimispuheen. Tilaisuus Siikakankaalla päättyi Tampereen Kotkien puhallinorkesterin soittamaan Sotamarssiin. Juhlakahville siirryttiin Hyytiälän Metsäopiston yli satavuotiaaseen vanhan ruokalan juhlasaliin. Puhallinorkesteri aloitti tilaisuuden Jääkärimarssilla. Sen jälkeen tervehdyssanat lausui Lentovarikon killan puheenjohtaja Aarno Torikka. Oman tervehdyksensä tilaisuudessa esittivät metsäopiston johtaja MMT Antti Uotila, Ruoveden kunnanjohtaja Eeva Kyrönviita  ja Millog Oy:n Siikakankaan toimipisteen päällikkö Hannu Inkinen. Taustamusiikista kahvitilaisuudessa huolehti Kotkien puhallinorkesteri johtajana kapellimestari Tapani Virkki.

Teksti: Aarno Saramäki