Orivedellä paljastettiin 16.09.2006 paikkakunnan ilmailuhistoriasta kertova muistomerkki.
– Oriveden ilmailumuistomerkki
(WGS84: N 61.655333 E 24.366533)
Lentovarikon Killan toimintaan sääntöjen mukaan kuuluu ilmailuperinteen vaaliminen. Kilta lähestyi Oriveden kaupunkia ja esitti muistomerkin pystyttämistä kaupungin alueelle. Muistomerkillä kunnioitetaan paikallista ilmailuperinnettä sekä niiden ihmisten muistoa, jotka vaikeina aikoina ovat olleet mukana toiminnassa. Kaupunki suhtautui esitykseen myönteisesti ja osoitti muistomerkille paikan läheltä Kangasalantien ja Eräjärventien risteystä. Kaupunki tuki hanketta merkittävästi ja kulttuuritoimenjohtaja Tiina Kopalainen toimi paikallisena asiantuntijana muistomerkin paljastustilaisuuteen saakka.
Muistomerkin paljastuspuheen piti insinöörieverstiluutnantti Juha Hakulinen Lentotekniikkalaitokselta ja paljastuksen suorittivat everstiluutnantti evp Eero Tapanainen orivedeltä ja tarkastaja Esko Penttilä Jämsän Hallista.
Muistomerkin paljastuksen jälkeisessä kahvitilaisuuden avasi Lentovarikon Killan puheenjohtaja Aarno Saramäki. Juhlapuheen piti prikaatikenraali evp Markku Ihantola todeten, että Orivedellä ja ilmapuolustuksella on koko itsenäisyytemme ajan ollut kiinteä yhteys. Puheessaan hän käsitteli sotilaslentämistä ja varikkotoimintaa, Aero Oy:n moottorikorjaamoa, sekä Puolustusvoimien kehitystredejä.
– Insinööriprikaatikenraali Markku Ihantola.
Oriveden kaupunginjohtaja Juha Kuusisto totesi ilmailualan laitosten luoneen pohjan sotien jälkeiselle kaupungissa kehittyneelle metalliteollisuudelle. Aikaisemmin pitäjä eli perinteisen maatalouden varassa, jonkin verran oli kenkäteollisuutta. Nykyisinkin yli kolmekymmentä henkilöä on Orivedeltä ilmailun palveluksessa. Kaupunginjohtaja kiitti kiltaa muistomerkin aikaan saamisesta Orivedelle.
– Kaupunginjohtaja Juha Kuusisto
ILMAILUTAPAHTUMIA ORIVEDELLÄ
SUOMEN ILMAILUVOIMIEN TOINEN LENTOTUKIKOHTA ORIVEDELLÄ.
Ilmavoimat sai ensimmäisen lentokoneensa 6.3.1918, jolloin ruotsalaisen kreivi Erik von Rosenin lahjoittama Morane –Saulnier Parasol lentokone lennettiin Suomeen. Varsinaiset lentojoukot perustettiin vasta muutamaa päivää myöhemmin, 10.3.1918. Lentojoukkojen päälliköksi määrättiin kapteeni Allan Hygerth.
Ilmavoimien ensimmäinen tukikohta sijaitsi Kolhon sahan alueella Ukonselän rannalla. Koneita oli aluksi kaksi, molemmat tosin maaliskuun puoliväliin asti epäkunnossa. Muutaman päivän kuluttua saatiin kaksi konetta lisää. Koneilla tehtiin pääasiassa tiedustelulentoja rintamalinjalle.
Kun sodan rintamalinja siirtyi yhä lähemmäksi Tamperetta, kasvoi lentomatka lento-osaston sijoituspaikasta rintamalinjalle liian pitkäksi, joten kaluston sijoituspaikkaa oli siirrettävä etelämmäksi. Maaliskuun 21. päivänä koneet siirrettiin Orivedelle ja samana päivänä lennettiin jo tiedustelulento Suinulaan. Koneiden sijoituspaikka oli Längelmäveden Hiedanlahdella lähellä rautatieasemaa olevan sahan rannassa. Miehistö asui lähellä entisen Eräjärvi – Orivesi rautatieylikäytävän luona olevassa talossa.
Orivedelle ei rakennettu minkäänlaista lentokonesuojaa, vaan koneet pidettiin taivasalla. Orivedellä henkilökuntaan kuului 6 ohjaajaa, 5 tähystäjää, 1 insinööri ja 11mekaanikkoa.
Koneiden lähtiessä Orivedeltä viikkoa myöhemmin, 28.3, tapahtui vakava lento-onnettomuus, jossa vänrikki Gyllenbergin Albatros kone vioittui pahasti. Hänen ollessaan jyrkässä nousussa tapahtui moottorissa voimakas räjähdys, jolloin tulenlieskat löivät pakoputkista sytyttäen koneen palamaan. Estääkseen tulen leviämisen ohjaaja antoi koneen tulla pyrstö edellä alas, mutta kuumuudesta johtuen hän menetti tajuntansa. Tultuaan tajuihinsa oli tuli jo sammunut ja kone makasi pahasti palaneena jäällä. Ohjaaja ja tähystäjänä toiminut vänrikki Gisiko saivat pahoja palo- ja lihashaavoja, mutta selviytyivät hengissä.
ILMAPUOLUSTUKSEN ASEVARIKKO ORIVEDELLÄ
Ilmailuvarikolle aiemmin kuuluneita tehtäviä jaettiin keväällä 1940, koska Ilmailuvarikko oli paisunut liian suureksi ja vaikeasti johdettavaksi. Huhtikuun puolivälissä perustettiin Orivedelle Ilmapuolustuksen asevarikko (myöhemmin Ilmavoimien asevarikko). Asevarikko muodostettiin ja sen henkilöstö siirrettiin Ilmailuvarikon asekorjaamosta ja Ilmapuolustuksen esikunnan alaisista ampumatarvikevarastoista Asevarikon tehtäväksi määrättiin lentokoneiden aseiden, ampumatarvikkeiden, pommien ja pommituskaluston, sekä lentokoneiden aseistukseen liittyvien välineiden varastointi- ja korjaustoiminta.
Lentoasevarikon, jatkosodan alkaessa Ilmavoimien asevarikon, päällikkönä toimi koko jatkosodan ajan majuri Jalmari Vatanen. Lentoasevarikko vastasi ilmavoimien lentokoneiden (ja jatkosodan alkaessa myös ilmatorjunta-aseiden) varastoinnista, huolloista, korjaustoiminnasta ja jakelusta. Varikon käytössä olevat tilat olivat aivan riittämättömät ja varikon alueelle rakennettiinkin lisätiloja koko jatkosodan ajan. Jatkosodan alkaessa työntekijöitä oli noin sata, mutta sodan aikana ajoittain jopa 300.
Sotatoimien päätyttyä Pohjois-Suomessakin palautettiin ilmavoimien lentoteknillisen huollon järjestelyt takaisin rauhanajan tasolle. Samalla lakkautettiin Lapin sodan vuoksi vielä toiminnassa olleet sodanajan kenttähuoltoyksiköt. Sodan ajan varikko-organisaatiosta lopetettiin myös Lentoasevarikko Orivedeltä. Varikolla olleet koneet siirrettiin Tampereelle Lentovarikolle perustettuun asekorjaamoon syksyllä 1944. Korjaamotoiminta Orivedellä jatkui maavoimien organisaatiossa, ensin Ilmatorjunta-asekoulun ja vuodesta 1952 alkaen Asevarikko 6:n nimellä.
AERO OY:N LENTOMOOTTORIKORJAAMO ORIVEDELLÄ
Vuonna 1939 Aero Oy:stä muodostettiin talvisodan vuoksi ilmavoimien siviililentolaivue, jolle alistettiin lentomoottoreiden korjaamotoiminta.
Vuonna 1940 Puolustusministeriö kehotti Aero Oy:tä selvittämään valmiiksi sopivan paikkakunnan Tampereen pohjoispuolelta mahdollisen seuraavan evakkomatkan varalta. Etsintää johti Aero Oy:n johtokunnan puheenjohtaja varatuomari C.J. Ehrnroot. Kaikki vaatimukset täyttävä paikka löytyi Orivedeltä. Paikka sijaitsi noin kilometrin päässä rautatieasemalta ja sinne johti pistoraide. Alueeseen käytiin tutustumassa heinäkuussa ja korjaamo aloitti toimintansa 20.5.1941. Vihkiäisiin osallistuivat mm. ministeri Väinö V. Savolainen, kenraaliluutnantti F.J.Lundgvist, Aeron toimitusjohtaja Gunnar Ståle, merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja eversti Waris.
Evakkoon Aero Oy:n Helsingin korjaamolta lähti vain 10 ammattimiestä. Lisää henkilöstöä saatiin kaiken aikaa, ammattimiehiksi etupäässä autoalan miehiä rintamalta ja paikkakunnalta apumiehiä. Suurimmillaan henkilömäärä oli 128 miestä. Henkilökunnan käyttöön rakennettiin kymmenkunta asuntoa perheille ja miesten asuntola. Työtä tehtiin 10 tuntia normaaliaikoina ja tarpeen mukaan ympäri vuorokauden. Keskimäärin korjattiin noin 130 moottori vuodessa, huipun ollessa 140.
Lentomoottorityöt loppuivat sodan päättyessä ilmavoimien osalta kokonaan 30.8.1945, mutta korjaamo sai muita töitä maakaluston korjauksista. Sodan jälkeen peruskorjattiin mm. 250 Mc Cormic telaketjutraktoria ja 60 Ford henkilöautoa. Tehdas jatkoi toimintaansa Orivedellä aina 10.5.1955 saakka. Aero Oy:n omat lentomoottorityöt siirrettiin takaisin Helsinkiin, työt Seutulan korjaamolla alkoivat 1.6.1955.
Korjaamon henkilökunta osallistui aktiivisesti ympäristönsä eli Oriveden Vehkalahden kylän harrastustoimintaan. Henkilöstö oli mukana urheilussa, palotoimessa, politiikassa ja korjailtiinpa paikallisten maanviljelijöiden työkoneitakin.
Korjaamo hoiti asiansa ilmavoimien kannalta erittäin hyvin. Johto oli asiallista ja koko henkilökunta asennoitunutta korkean tason työsuorituksiin. Kun paikalliset olosuhteet ja järjestelyt olivat erinomaiset, oli työn jälki vaatimusten mukaista. Monet hyvän ammattitaidon hankkineet henkilöt siirtyivät Veljekset Karhumäen moottorikorjaamon palvelukseen Kuoreveden (nykyisin Jämsän) Halliin, jossa Karhumäen moottorikorjaamo aloitti toimintansa 13.3.1955.
Lähteet
- Aarne Bremer: Ilmavoimien osallistuminen Suomen vapaussotaan vuonna 1918
- Pentti Palmu: Asevarikko 6
- Lentovarikon Historia 1918–2000