Banneri


Leonardo muistomerkki


Leonardo muistomerkki komeilee Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen edessä.

Tietoja

Tätä sivua on päivitetty viimeksi 28.4.2016.

Toiminta > Demoiselle
 
Demoiselle, Suomen ensimmäinen moottorilentokone

Lentokoneen hankinta

Syksyllä 1909 matkusti helsinkiläinen autokauppias Nikolajeff Ranskaan, jossa hänen tarkoituksensa oli tutustua mm. Pariisissa järjestettävään ilmailunäyttelyyn ja tutkia mahdollisuuksia ostaa lentokone. Nikolajeffin kotiuduttua matkaltaan hän kertoi tilanneensa Santos-Dumond Demoiselle tyyppisen lentokoneen Clement-Bayardin autotehtaalta.

Tammikuun lopulla 1910 Nikolajeff matkusti taas Pariisiin. Todennäköisesti hänen tarkoituksensa oli tutustua ostamansa lentokoneen rakenteeseen, sen kokoamiseen ja käyttöön sekä mahdollisesti myös sen korjaamiseen. Tämän teknillisen taidon ja tyyppikoulutuksen hankkiminen oli välttämätöntä, koska Suomesta oli vaikea löytää lentokonealan teknologiaa hallitsevia henkilöitä, jotka olisivat pystyneet saattamaan osina toimitettavan koneen lentokuntoon. Tehdas oli alunperin luvannut toimittaa koneen huhtikuussa 1910, mutta toimitus kuitenkin viivästyi ja kone tuli osina suuressa tavaralaatikossa laivalla Suomeen vasta 26. heinäkuuta 1910.

Elokuun alkupuolella Nikolajeff kertoi, ettei ollut vielä ehtinyt purkaa konetta pakkauksesta ja vie vielä aikansa, ennen kuin lentokone on käyttökunnossa. Lentoyrityksen aikaa tiedusteltaessa hän kertoi: "Joka tapauksessa tulee kestämään pitkään, sillä lentokoneestakin uupuu eräitä pienempiä osia ja toisia on vaihdettava, ennen kuin koneella uskaltautuu ilmaan. Tehdas on minua vähän niin kuin pettänyt. Konetta tilatessani marraskuun ilmailunäyttelyn aikana tehdas vakuutti, että se kantaa 85 kilon kuorman. Mutta nyt on käynyt ilmi, että tämän tyyppiset lentokoneet vain vaivalloisesti kykenevät nousemaan 65 kilon kuormalla". Demoiselle oli tullut kuljetus ym. kuluineen maksamaan Nikolajeffille 9000 markkaa.

Lentokoneen hankinnassa Nikolajeffin päätarkoitus lieneekin ollut enemmän kaupallinen kuin lentäminen. Nikolajeff vieraili syyskuun lopulla järjestetyn lentoviikon aikana Tukholmassa. Siellä hän ilmoitti Dagens Nyheter-sanomalehdessä Demoisellen olevan myytävänä 5000 kruunun hinnalla (Ruotsin Ilmailuklubin jäsenille luvattiin 10 %:n alennus), mutta ei saanut ostajaehdokkaita innostumaan. Lentokone oli edelleen alkuperäisessä pakkauslaatikossaan Nikolajeffin varastossa. Laatikkoon oli vain kerran nurkkaa avaamalla kurkistettu ja todettu millainen kone oli.

Demoisellen hankinnassa on monia samanlaisia piirteitä, joita konehankinnoissa lähes vuosisata myöhemminkin: Ostaja ei oikein tiennyt, mitä halusi ja myyjän lupaukset toimitusajoista tai koneen ominaisuuksista eivät pitäneet paikkaansa. Edistyksellistä oli se, että ja koneen loppukokoonpano pyrittiin tekemään Suomessa ja opettelemaan samalla koneen ylläpito ja korjaus. Tätä varten ostaja tutustui koneen rakenteeseen ennen kokoonpanoa ja valmistajatehtaalla.

Nikolajeff jatkoi koneensa myyntiyrityksiä ja saikin ilmeisesti maaliskuussa 1911 myytyä laatikossa osina olevan Demoisellen tamperelaiselle kuvanveistäjä Adolf Aarnolle 3000 markalla.

Koneen kokoonpano

Aarno siirrätti konelaatikon Tampereen Hämeenkadun varrelta vuokraamaansa V.P.K:n entiseen ruiskuhuoneeseen, jossa aloitettiin koneen loppukokoonpano. Kokoonpano jouduttiin tekemään Aarnon Nikolajeffiltä saamien suullisten ohjeiden ja Demoisellea seuranneiden ranskankielisten, kuvallisten ohjeiden avulla. Apunaan moottoripyöräilyssä mekaanikon oppinsa saaneella Aarnolla oli Tampereen Polkupyöräpajan omistaja Kustaa Tuominen, joka oli taitava mekaanikko. Koneen kokoonpano oli melko pienitöinen tehtävä. Koneen perusosana oli runko peräsimineen, johon kiinnitettiin siipien kärkiosat sekä tuki- ja ohjaussiimat. Hieman suurempi työ oli moottorin asentaminen, mutta sitä helpotti tehtaalla tehty esiasennus. Tekijöille oudoin tehtävä oli potkurin asentaminen, mutta talonpoikaisjärkeä käyttämällä sekin onnistui.

Koneen valmistuttua se asetettiin näytteille. Aluksi lehtimiehet, 31. maaliskuuta, ja seuraavasta päivästä alkaen myös yleisö sai tutustua koneeseen puolentoista viikon aikana ja esittää samalla kysymyksiä esittelijöille.

Aarno teki koneen viimeiset säädöt ohjekirjojen avulla ja tutustui samalla koneeseen yksityiskohtaisesti. Lentämistä hän opiskeli ruotsalaisen C. H. Bergmanssonin kirjoittaman lentotaitoa käsittelevän kirjan, Flygkonsten I ja II, avulla, lentokoulutustahan hänellä ei ollut.

Ensimmäinen lentoyritys

Aarno teki ensimmäisen lentoyrityksensä yleisöltä salaa 20. huhtikuuta 1911 Tampereella Pyhäjärven jäällä Härmälänsaaren luona, jonne kone, polttoaineet ja öljyt ym. tarvittavat välineet siirrettiin pari päivää aiemmin hevosella vetämällä. Aamulla kone viimeisteltiin, mutta jännityksen ja tietämättömyyden vuoksi lienevät (mm. irrotettuina olleiden siipien) viritykset tehty vain silmämääräisesti.

Lentoonlähtö tehtiin tilan takia pohjoiseen, vaikka navakka kaakkoistuuli puhalsi takaa oikealta. Kone asetettiin lähtösuuntaan ja avustajien pitäessä konetta köydellä paikallaan moottori heitettiin käyntiin. Kokeiltuaan ohjaimet Aarno aloitti startin. Oikealle pyörivän potkurin virtaus ja oikealta takaa puhaltanut tuuli käänsivät konetta oikealle, Aarno sai kuitenkin kohotettua pyrstön ja vasemman etupyöränkin ilmaan. Pian kone kuitenkin kallistui niin paljon, että oikean siiven kärki kosketteli jäätä, joten Aarnon oli keskeytettävä yrityksensä katkaisemalla sytytys. Koska oikea etupyörä kuitenkin kosketteli koko ajan kevyesti jäätä, ei Aarno katsonut lentäneensä. Oikean siiven kärki vaurioitui hieman ja oikea eturengas puhkesi, mutta Aarno ja Tuominen pystyivät korjaamaan vauriot.

Suomen ensimmäinen moottorilentoyritys ja lento-onnettomuus olivat tapahtuneet 8.3.1914.

Demoiselle siirrettiin W. Sandbergin rautakaupan varastotarhaan odottamaan tulevia toimia.

Demoisellen korjaus

Juhannuksena 1913 Aarno tutustui Yrjö Pyhälään, joka oli entinen liitolentäjä. Pyhälä innostui lentokoneesta ja tarjoutui osallistumaan Demoisellen korjauksiin tavoitteena saada se talveksi lentokuntoon. Kone oli ollut varastoituna Sandbergin avokatoksessa suojaamattomana lähes kaksi vuotta. Tänä aikana se oli kärsinyt huomattavia vaurioita, mm. moottori ja muut metalliosat olivat ruostuneet ja osat kolhiintuneet ja vääntyilleet useiden varomattomien siirtelyjen aikana. Lisäksi peräsimet olivat tuhoutuneet kokonaan, siipien verhoilut vaurioituneet ja vaijerit katkeillet. Demoiselle oli todella peruskorjauksen tarpeessa. Koneen korjauspaikaksi löytyi Santalahden oluttehtaan (myöhemmin Pyynikki Oy) omistama rakennus Santalahdesta Näsijärven rannalta.

Koneen metalliosien korjaus tehtiin pääasiassa K. F. Dunderbergin konepajalla, jossa työnjohtaja Erik Parvela mm. oikaisi tukiputket ja korjasi potkurin kiinnitysholkit, malliveistäjä Ahonen korjasi potkurin lavassa olleen särön ravistuneen lavan. Aarno joutui suunnittelemaan ja teettämään uuden suuntaperäsimen puuseppä Sakari Hildenillä, mutta korkeusperäsin voitiin korjata. Lisäksi Aarno suunnitteli uudelleen kallistusohjainten käytön. Alkuperäinen selkäohjain korvattiin jalkavivulla toimivaksi, tosin tämän takia alkuperäinen jalkakaasu jouduttiin poistamaan ja asettamaan moottori kiinteästi täyskaasulle. Korjaus valmistui lokakuun lopulla ja moottorin ensimmäinen koekäyttöyritys tehtiin 26.10. Kun moottori ei käynnistynyt, huomattiin, että moottori oli kyllä kiillotettu ulkopuolelta, mutta sisäosat olivat täyskorjauksen tarpeessa. Moottori irrotettiin ja suostuteltiin Ruuskasen tehtaan konemestari Johansson korjaustyön tekijäksi. Johansson teki peruskorjauksen. Hän purki moottorin, kaasuttimen, pumput ja magneeton, puhdisti osat ja valmisti vaurioituneiden osien tilalle uudet osat. Hän hioi sylinterit, uusi sytytystulpat ja -johdot ja kokosi moottorin. Koko työ kesti kolme viikkoa. 16.11 saatiin moottori asennetua paikalleen ja tehtiin uusi koekäyttöyritys. Aarno oli niin malttamaton, että ensimmäinen käynnistys tehtiin jo ennen jäähdytyslaitteen asentamista. Lyhyen pyrähdyksen aikana moottori tuntui käyvän mainiosti. Jäähdytyslaitteen asentamisen jälkeen tehtiin uusi kokeilu seuraavana sunnuntaina, mutta moottori ei käynyt kunnolla, vasen sylinteri oikutteli. Seuraavaksi sunnuntaiksi kutsuttiin konemestari Johansson paikalle seuraamaan koekäyttöä. Tehtiin pitkä koekäyttö ja moottori toimi mainiosti. Joulukuun 7. jatkettiin kokeilua, pakkasen takia kiehautettu jäähdytysvesi kaadettiin kuumana moottoriin, joka käynnistettiin välittömästi. Moottori ei yrityksistä huolimatta käynyt kunnolla ja hieman pettyneet kokeilijat työnsivät koneen takaisin säilytysvajaan.

Lentoyrityksiä vuonna 1914

Helmikuun alussa 1914 keli ja Näsijärven jää tuntuivat sopivilta. Yleensä kone koekäytettiin, valmisteltiin lentokuntoon ja työnnettiin Santalahden rantaan. Varsinaiset lentoyritykset oli sovittu aloitettaviksi 8.2. kello 7 aamulla. Koska paikalle oli pyydetty myös konemestari Johansson, konetta ei koekäytetty, vaan se laitettiin lentokuntoon ja työnnettiin jäälle. Siellä moottori ei taaskaan käynnistynyt useista yrityksistä huolimatta. Yrityksiä jatkettiin ja kello 14 maissa moottori syttyi ehkä liiallisen ryypytyksen takia palamaan. Tuli saatiin kuitenkin ripeän toiminnan ja ehkä tihkusateenkin ansiosta sammumaan. Ryhmä vetäytyi Aarnon tarjoamille kahveille. Moottorin kuivahdettua kahvitauon aikana, se saatiin käyntiin ja päästiin kello 15 maissa jatkamaan kokeilua. Avustajien irrotettua, lähti Aarno rullaamaan hyvää kyytiä kohti vastarantaa. Koneen rullattua useita satoja metrejä putosi peräsinristikko ja samalla halkesi eräs jäähdyttäjän kupariputkista. Pettymys oli suuri.

Seuraavan viikon aikana kupariputki korjattiin juottamalla ja vahvistettiin pyrstöä kiinnittämällä rungon molemmille puolille tukiputket, joilla vahvistettiin runkoa kestämään peräsimen aiheuttamat kuormitukset. Vahvistus lisäsi koneen painoa ja teki sen takapainoisemmaksi.

Seuraavana sunnuntaina ryhmä oli taas Santalahdessa jo kello 8. Kone kiinnitettiin vajan seinään, moottori puhdistettiin ja tarkastettiin huolella ja havaitut viat korjattiin. Kaikki putket ja johdot puhdistettiin, tarkastettiin ja kokeiltiin. Huolellisesti tehty työ vei aikaa, kone oli koekäyttövalmis vasta 17.30. Tulos oli hyvä, pitkän koekäytön ajan moottori toimi moitteettomasti. Viikon kuluttua 22.2. jatkettiin. Luottaen edellisen viikon hyvään koekäyttötulokseen, konetta ei nytkään koekäytetty, vaan se siirrettiin alkuvalmistelujen jälkeen suoraan jäälle. Moottorin vasen sylinteri oikutteli jälleen, moottori ei suostunut käymään kunnolla. Useiden yritysten jälkeen moottori alkoi vähitellen käydä yhä paremmin ja päästiin aloittamaan rullauskokeetkin. Rainer Ahoniuksen istuessa ohjaajan paikalla moottori käynnistyi, mutta liikkeelle lähdön jälkeen vesipumppu halkesi. Seuraava sunnuntai käytettiin kokonaan moottorin tarkastamiseen ja korjaamiseen. Joitakin vikoja löydettiinkin, mutta moottori ei käynyt kunnolla niiden korjaamisen jälkeenkään.

Sunnuntaina 8.3. aloitettiin työt jo kahdeksalta tavoitteena tehdä lentoyrityksiä. Sää oli erinomainen, tuuli puhalsi sopivasti pohjoisesta, tosin kovanpuoleisesti. Kone vietiin alkutarkastusten jälkeen jäälle. Moottori ei taaskaan käynyt täydellisesti, mutta silti Aarno aloitti lentoyritykset, nyt vastatuuleen Reuharin saarta kohti. Lyhyissä pyrähdyksissä pyrstö kohosi ilmaan ja Aarno sai pidettyä sivuperäsimellä koneen suunnan suorassa. Kello 3 iltapäivällä matkaa oli tehty ennätyksellisesti reilut kaksi kilometriä, oltiin lähellä Reuharin rantaa, joten oli aika kääntyä takaisin. Demoiselle käännettiin miehissä Santalahteen päin. Jotta konetta ei olisi tarvinnut työntää, sovittiin että moottori saisi tehdä työn kotimatkalla. Aarnon istuessa ohjaajan paikalla, moottori teki vain lyhyitä pyrähdyksiä ja sammui. Kello 15.30 tienoilla moottori sammui taas, mutta uudelleen käynnistettäessä se alkoi äkkiä käydä molemmilla sylintereillään täydellä teholla. Kone ryntäsi eteenpäin nopeasti kiihtyvällä vauhdilla, saattajat odottivat moottori pian sammuvan, eivätkä heti irrottaneet otettaan. Toinen saattajista irrotti otteensa, mutta toinen (Väinö Ahomaa) kiipesi rungon päälle kyytiin. Aarno yllättyi tilanteesta, eikä huomannut katkaista sytytystä, vaan yritti hallita myötätuuleen kiitävää konetta. Kone alkoi kaartaa kiihtyvällä nopeudella oikealle, Aarno yritti hallita koneen liikkeitä, mutta tilanne luisui käsistä ja kaarto jatkui hallitsemattomana. Koneen ollessa lähes sivutuulessa se kallistui vasemmalle ja keikahti nurin potkurin iskiessä samalla jäähän. Vasta nyt huomasi Aarno sammuttaa moottorin.

Aarno ja Ahomaa eivät loukkaantuneet, mutta Demoisellen taru oli lopussa, se rikkoutui moottoria lukuun ottamatta korjauskelvottomaksi.

Arvioita

Arvioitaessa jälkeenpäin lentoyrityksiä, voidaan todeta:

  1. Varsinaisen lentoranko eli runko, ohjauslaitteet ja vastaavat toimivat kohtuullisen hyvin, eikä niiden kanssa ollut kovin suuria huolto-, korjaus- tai käyttöongelmia. Hallintalaitteiden teho ei riittänyt suunnitelluista kovin paljon poikkeavissa olosuhteissa toimittaessa. Koneen käyttäjien ja korjaajien ammattitaito näyttävät riittäneen kohtuullisesti kaluston tämän osan ylläpitoon.
  2. Suurimmat ongelmat aiheutti voimalaite, jonka teho ei ollut riittävä, eikä etenkään sen toimintavarmuus ollut lähelläkään tyydyttävää. Osaltaan toimintavarmuuteen vaikutti kaluston ylläpitäjien ja korjaajien ammattitaidon puute sekä käytettävissä olleiden tietojen ja laitteiden sopimattomuus lentokaluston ylläpitoon.
  3. Tässä tapauksessa hankittiin (jouduttiin hankkimaan)ensin kalusto ja aloitettiin sen käyttö ennen kuin hankittiin (voitiin osittain käytännössä oppia) kaluston käytössä ja ylläpidossa tarvittavat tiedot ja taidot. Jälkeenpäin arvioiden Aarnon ryhmä teki monia asioita oikein, mutta joissakin asioissa kokemattomuuden ja kiireen takia toimittiin harkitsemattomasti. Tämäkin tapaus osoittaa nykyisin painotettavan lentokelpoisuuden varmistamisen tärkeyden.
  4. Kaiken kaikkiaan lentoyritys osoittaa suurta kiinnostusta lentämiseen ja suurta rohkeutta tunkeutua tuntemattomalle alueelle. Erittäin arvostettava ja hatunnoston arvoinen yritys, joka antoi virikkeitä ja kokemuksia muille ja vei koko alaa eteenpäin.

Tampereen Vapriikki-museossa on nähtävillä Demoisellen täyskokoinen näköismalli, jota vertailemalla nykykalustoon saa kuvan ilmailualan huimasta kehityksestä vain vuosisadan kuluessa.

Demoiselle
– Adolf Aarno ja hänen Demoisellensa (kuvaa klikkaamalla saat auki suuremman kuvan)

copyright © www.lentovarikonkilta.fi 2007 / kaikki oikeudet pidätetään